Työllisyysrahastossa on otettu käyttöön Whistleblowing-menettely, jolla tarkoitetaan mahdollisuutta ilmoittaa Työllisyysrahastoon kohdistuvista epäillyistä väärinkäytöksistä tai laiminlyönneistä nimettömästi. Whistleblowing eli karkeasti suomennettuna “pilliin puhaltaminen”, suojelee ilmoittajaa ja samalla turvaa Työllisyysrahaston tiedonsaantia väärinkäytöksistä.
Ilmoitusmenettely mahdollistaa ilmoitusten tekemisen anonyymisti ja turvallisesti. Ilmoittajaa ei saa kohdella asiattomasti eikä rankaista ilmoittamisesta johtuen. Ilmoituskanava on rahastolle tärkeä työkalu, jolla pyrimme minimoimaan toimintaamme kohdistuvia riskejä sekä edistämme sidosryhmiemme luottamusta meihin.
Epäillyistä väärinkäytöksistä voivat ilmoittaa muun muassa Työllisyysrahaston nykyiset ja entiset työntekijät, johdon jäsenet sekä ulkoisten sidosryhmiemme edustajat. Väärinkäytöksestä ilmoittaminen on ilmoittajalle turvallista ja ilmoittajaa suojataan vastatoimilta. Ilmoituskanavaa käyttämällä ilmoittaja pysyy halutessaan täysin anonyymina, eikä omaa nimeään tarvitse kertoa.
Työllisyysrahasto on turvannut käsittelyn puolueettomuuden valitsemalla ilmoitusten vastaanottajaksi yhteistyökumppanimme PriceWaterhouseCoopersin (PWC). Ilmoitus välittyy suojattua yhteyttä pitkin ensin PWC:lle, joka esikäsittelee ilmoituksen eli tarkistaa, että ilmoitus täyttää sille asetetut edellytykset.
Nimettömänä pysyminen on ilmoittajan päätettävissä, ja halutessaan ilmoittaa voi tietenkin myös omalla nimellään esimerkiksi suoraan Työllisyysrahaston Compliance Officerille. Tekee ilmoituksen sitten omalla nimellään tai anonyymisti ilmoituskanavan kautta, Työllisyysrahasto kannustaa ilmoittamaan havaituista epäkohdista. Meillä on parhaat mahdollisuudet korjata puutteita tai epäasiallisia menettelyjä, kun saamme epäkohdat tietoomme mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ilmoitettavia asioita ovat sekä selkeästi lainvastainen toiminta että epäeettinen toiminta.
Työllisyysrahaston ilmoituskanavan kautta voi aluksi ilmoittaa väärinkäytösepäilyistä, jotka liittyvät markkinoiden väärinkäytösasetuksen (MAR-asetus) sääntelemien asioiden piiriin. Tällaiset väärinkäytösepäilyt voivat liittyä esimerkiksi sisäpiirikauppoihin, sisäpiiritiedon laittomaan ilmaisemiseen, markkinoiden manipulointiin tai sisäpiiritiedon julkistamiseen, markkinoiden tunnusteluun, sijoitussuosituksiin, tai julkisten laitosten levittämiin tilastoihin tai ennusteisiin, joilla voi olla huomattava vaikutus rahoitusmarkkinoihin. Myöhemmin vuoden 2021 aikana laajennamme ilmoittamismahdollisuutta koskemaan myös muita väärinkäytösepäilyjä.
Ilmoittajalla ei tarvitse olla todisteita ilmoituksensa tueksi, mutta hänen on oltava ns. vilpittömässä mielessä ilmoitusta tehdessään. Se tarkoittaa, että hänellä on perusteltu syy uskoa, että ilmoitetut rikkomisia koskevat tiedot pitivät paikkaansa ilmoittamishetkellä. Whistleblowing-kanavan kautta voi ilmoittaa väärinkäytöksistä tai niiden perustelluista epäilyistä, mutta se ei ole kuitenkaan oikea kanava esimerkiksi henkilökohtaisen tyytymättömyyden ilmaisemiseen.
Epäillyistä väärinkäytöksistä ilmoittaminen ei ole mikään uusi ilmiö. Aiemminkin on ollut henkilöitä, jotka ovat ilmoittaneet ja tuoneet julkisuuteen eri organisaatioiden väärinkäytöksiä ja eettisesti arveluttavaa toimintaa. Yksi tuoreimmista ja tunnetuimmista "pilliin puhaltajista” lienee Edward Snowden, joka vuonna 2013 kopioi ja toi julkisuuteen salassa pidettävää NSA:ta (National Seciority Agency) koskevaa tietoa. Snowden on itse kertonut yrittäneensä keskustella eettisistä huolenaiheistaan CIA:n (Central Intelligence Agency) sisällä, mutta hänen mukaansa keskusteluyrityksiin ei reagoitu. Snowdenin julkiset paljastukset johtivat yleisempään keskusteluun muun muassa massa- tai joukkovalvonnasta, hallinnon avoimuudesta ja salassapidosta, sekä kansallisesta turvallisuudesta ja tietosuojasta.
Mark Felt ei nimenä ole niin tuttu kuin Edward Snowden, mutta tapaus, jonka hän auttoi paljastamaan, on ehkä suurimpia tai tunnetuimpia Yhdysvaltojen historiassa – Watergate- skandaali. Felt työskenteli FBI:ssa, jossa lopulta eteni apulaisjohtajaksi. Feltillä oli pääsy arkaluonteisiin tietoihin, joita hän antoi The Washington Postille. Feltin henkilöllisyys pysyi salassa yli 30 vuotta, ja vasta hänen tyttärensä suostutteli isänsä paljastamaan olleensa The Washington Postin tiedonlähde. Watergate-skandaali paljasti virassa olleen presidentti Richard Nixonin ja hänen hallintonsa sekaantuneen vuonna 1972 Demokraattisen puolueen päämajaan tapahtuneeseen murtoon Washingtonissa. Skandaali johti lopulta Nixonin eroon.
Snowdenin ja Feltin tapaukset ovat kärjistettyjä esimerkkejä Whistleblowing-tapauksista, joita muualla on tullut esiin. Snowdenkin yritti ilmoittaa havaitsemistaan väärinkäytöksistä CIA:n sisällä, ja Watergate on aivan oma lukunsa.
Uusi sääntely EU:ssa asettaa sisäisen ilmoittamisen ensisijaiseksi tavaksi raportoida epäillyistä väärinkäytöksistä, joten Snowdenin ja Feltin kaltaiset julkiset ulostulot ovat Suomessakin viimeinen ja äärimmäinen keino väärinkäytösepäilyjen esille nostamisessa. Suomi ei ole vielä säätänyt omaa kansallista lakiaan Whistleblowing-menettelystä, vaan noudattaa Euroopan unionin direktiiviä. Nähtäväksi jää, perustetaanko Suomeen viranomainen vastaanottamaan väärinkäytösepäilyilmoituksia. Sisäinen ilmoittaminen on aina pääsääntöisesti ensimmäinen keino.
Työllisyysrahasto kannustaa työntekijöitään, johtoa ja sidosryhmiään avoimeen keskusteluun. Ensisijaisesti toivomme voivamme keskustella suoraan mahdollisista epäkohdista, mutta rohkaisemme myös käyttämään väärinkäytösepäilyjen ilmoituskanavaamme tilanteissa, joissa sille on selkeä tarve.
Väärinkäytösepäilyjen ilmoituskanavamme löydät verkkosivuiltamme.
Riikkamaija Kiiski
Compliance Officer
